Walkers ja autoilua

Tänään oli kevätkauden ensimmäinen Walkers-kahvila Vantaan Tikkurilassa jossa toimin vapaaehtoistyöntekijänä. Olen ollut mukana kuvioissa vuodesta 2006, sitä ennen seurakuntanuorena kävin aktiivisesti asiakkaana. Paikalla oli erikoisvieraana Suosikki-lehden päätoimittaja sekä jonkunlainen avustaja, jotka olivat raahanneet mukaansa kirsikaksi kakun päälle Juhon Järjestyshäiriö-yhtyeestä (etualalla kuvassa) kertomassa julkisuudesta ja siitä millaista on olla julkkis nyky-Suomessa. Olisin rehellisesti sanottuna toivonut hieman pidempää esittelyä artistista sen sijaan että kuuntelin kaksi kertaa niin pitkän tarinan päätoimittajan omasta elämästä.


Järjestyshäiriö

Tämän lisäksi olen ajellut paljon autolla sen jälkeen kun sain korttini. Ajomatkat kouluun ja takaisin sujuvat mukavasti, varsinkin jos taustalla soi joku hyvin tunnelmaan sopiva biisi kuten Dave Rodgersin "Wheels of Fire", kiitos piuhan jolla saan yhdistettyä mp3-soittimeni autoradioon. Myös auton peseminen on huomattavan nautinnollista, kun huomaa miten auto muuttuu kuin taikaiskusta hohtavan kiiltäväksi päästyään kosketuksiin vanhan luotettavan pesusienen kanssa. Tätänykyä auto ei myöskään sammu niin usein, ainakaan liikenteessä mikä on kai hyvä asia.

Ensi tiistaina alkaa vihdoin parapara-circlet joista tulen todennäköisesti raportoimaan lisää täällä, odotan innolla kevään ohjelmistoa, luvassa kun on ainakin dvd-ilta ja kevätjuhla sekä iltabileet sekä biisilistaa. Siihen asti kiitos ja kuittaus.

Paraparaa ja kouluilua

Heippa kaikki lukijat! Pahoittelen tämän kirjoitelman hieman myöhäistä ajankohtaa, se kun meni nyt sitten loppujenlopuksi keskiviikon puolelle vaikka yritinkin pysyä aikataulussa. Syy siihen miksen ehtinyt kirjoittaa aiemmin löytyy pitkälti tämän päivän tapahtumista, joten nauttikaa.





Eilen alkoi uusi uljas kevätkausi koulussa. Uusina opiskelukokonaisuuksina toimivat muunmuassa nuorisotyö sekä projektityökurssit joista molemmista olen erittäin innoissani. Meillä on myös ollut ammatillista englantia joka on ollut ihan kivaa, tänään suunnittelimme leiriohjelman kahdeksi päiväksi kuvitteelliselle yläasteluokalle joka oli erittäin monikulttuurinen.
Odotan suurella mielenkiinnolla mitä kaikkea tuleva kevät tuo tullessaan. Toisaalta pohdin myös että minkä ihmeen takia meidän piti aloittaa koulu jo maanantaina kun keskiviikko on loppiainen joka on pakollinen lomapäivä? Kai siinä joku logiikka on, mene ja tiedä.

Tänään tiistaina oli sikäli jännittävä päivä että olin sopinut tapaamisen meidän parapara-circleläisten kanssa ja pohdin vähän että mitä kaikkea tekemistä tulee keksittyä (sain kutsun maanantai-iltana Mesessä). Päädyttiin sitten kaikki olemaan omalta osaltamme vähän myöhässä sovitusta aikataulusta mutta se ei menoa haitannut. Siirryimme Tennispalatsin tanssipelikoneen ja Kampin keskuksen ostosparatiisin halki metrolla Ruoholahdessa sijainneeseen lukaaliin jonka sisäpihalle johtavasta punaisesta portista minulle tuli ensimmäisenä mieleen jostain syystä Auschwitz, vain "Arbeit macht frei"-kyltti uupui x), ehkä siitä voi syyttää tämänpäiväistä väsymystä.

Sisälle päästyämme katselimme pari tuntia parapara-videoita arvostellen Rumiringon aina yhtä omaperäistä tyyliä sekä naureskellen tietokoneella tehdyille taustoille ja niistä aiheutuneille mokille, esimerkkinä mainittakoon hohtava vihreä aura tanssijan ympärillä. Oli myös jännä nähdä suhteellisen vanha video Inocchista, jossa tuo T-RREX:in keulahahmo oli muiden jäsenten ohella hieman nuoremman näköinen kuin nykyään. Loppuhuipennuksena päädyimme tekemään läjästä koreografioita soittolistan jonka sitten tanssimme läpi. Taisin minä pari uutta liikettä oppia. Odotan innolla kevään oppituntien alkua uusine tansseineen ja musiikkeineen ja toivon että pääsisin esiintymään ainakin kerran, jos en circlen tapahtumassa niin jossain muualla.

Kello alkaa tosin olla jo niin paljon että on varmaan aika mennä nukkumaan, mutta ei tahdo oikein väsyttää. Taidan silti mennä nukkumaan että pääsisin huomenna ylös mieluiten ennen kolmea. Hyvää illanjatkoa kaikille ja muistakaa seurata kirjoituksiani jatkossakin!

-Khalid

Japania ja kummallisuuksia

Vuoden ensimmäinen lauantai! Tänään kävin kiertelemässä Helsingin keskustassa jonne en ollut ehtinyt hetkeen. Minulla oli tapaaminen erään kaverini kanssa. Kävimme muunmuassa Music Hunterissa, josta löysin aivan tajuttoman upean Gladiaattori-elokuvan keräilyversion metalliboxissa. :D Pyörähdimme myös erilaisissa kitaraliikkeissä ja vastavuoroisesti koska minä halusin kävimme myös Blippossa sekä jossain satunnaisessa mangaliikkeessä jossain päin Helsinkiä (minä kun en osaa niitä kaupunginosia siis yhtään...), tai oikeastaan lähinnä minä kävin kaverini jäädessä odottamaan ulkopuolelle.




Blipposta sekä Manga Cafesta löysin pitkään kaipaamiani, Animeconissa minut totaalisesti lumonnneita Pocky-tikkuja, kuvassa vasemmalla kahvin/kaakaon-makuinen ja oikealla mansikan makuinen versio. Ovat muuten tajuttoman hyviä vinkkinä kaikille jotka eivät ole maistaneet!



Tadaa, uusi keräilyn kohteeni : erikoiset limutölkit&pullot! Sarjan ensimmäiset valioedustajat ovat Coca-Cola Vanilja ja Cherry, jotka löysin Helsingin Asematunnelin K-Supermarketista. Vaalea-Vanilja on todellinen lumoajatar ja maistuukin sopivan makealle, säilyttäen silti kolamaisen tuntumansa. Tölkin punainen ja oranssi väri suorastaan kutsuu luokseen. Lilahtava-Kirsikkamme taasen on astetta tujumpi tapaus, yllättäen kovimmankin limumiehen aromilla joka varmasti aiheuttaa vaihtelevia reaktioita jokaisessa kuluttajassa. Sopii hyvin nautiskelujuomaksi sillä Coca-Cola Cherry todella tietää kuinka tehdä nautinnosta pitkäkestoinen.

Huomenna on vuorossa viimeinen päivä, sunnuntai, ennen maanantaita jolloin jatkuu koulu. Tuolloin näkee taas koulukaverit ja pääsee takaisin arjen rytmeihin, joita molempia odotan suurella innolla. Myös Blippossa tulen todennäköisesti käymään jatkossa ainakin joskus, jos en muuta niin hakemassa Pockyjä, tai sitten Manga Cafessa.

Muistakaa nauttia elämästä. :)

-Khalid

Uusi vuosi, uudet tuulet

Hyvää vuotta 2010 kaikille!


Olen nyt muutaman kuukauden ajan seurannut, kuinka kaverini ovat luoneet itsellensä blogeja ja tutustunut muiden ihmisten jo pidempään olemassa olleisiin blogeihin. Tämän innoittamana ajattelin, että olisi kiva jos itselläkin olisi joku paikka, jossa voisi vähän vuodattaa ajatuksia sekä kertoilla mielestään jaettavan arvoisista elämän kohokohdista.

Ajatus blogin kirjoittamisesta on toisaalta pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa. Tämä kuitenkin on vähän niinkuin päiväkirja, jonka avulla jakaa merkittäviä juttuja muiden ihmisten kanssa joista saa hyviä fiiliksiä.

Ehkä joku lukee tätä, ehkä ei. Ainakin minulla on nyt jokin mihin purkaa ylenpalttista hehkutustani uusista ja siisteistä asioista ilman että joku menettää siitä hermonsa x).